Viime vuosina maatalouden koneellistamisen jatkuvan kehityksen myötä siirto- ja kuljetusketjuille on asetettu yhä suurempia vaatimuksia. Riippumatta viljasadosta ja käteissadonkorjuukoneesta tietyn toiminnon suorittamiseksi, sen ketjuketjun valinta on erityisen tärkeä.
Ketjun ulompi levy ja tapin akseli, sisempi ketjulevy ja holkki on kytketty vastaavasti häiriösovituksen avulla. Holkin ja tapin sekä holkin ja telan välinen rako on sovitettu. Kun ketjupyörän hampaat tarttuvat ketjuun, telojen ja hampaiden välinen kitka on pohjimmiltaan vierintäkitkaa. Liukuva kitka holkin ja telan, tapin ja holkin välillä. Rullaketjun lenkkilevy on yleensä muodostettu kahdeksan kuvaan, jolloin jokainen osa on lähellä vahvuuttaan ja vähentää hitautta ja painoa harjoituksen aikana.
Verrattuna hihnakäyttöön, rullaketjun voimansiirrolla on kompakti rakenne, pieni akselikuormitus, suuri kantavuus, korkea hyötysuhde ja tarkka keskimääräinen välityssuhde. Yksi voimansiirtoketjun tärkeimmistä vikatiloista on ketjun kuluminen. Ketjun kulumisprosessi siirtoprosessissa, tapin ja holkin, telan ja ohjauslevyn välisen kosketusosan suhteellinen liike, pintamateriaali häviää ja muuttuu vähitellen.
Valukoneen työolot ovat erittäin huonot. Työympäristön ympärillä on aina paljon mineraalipölyä ja korkean lämpötilan vesihöyryä. Kuljetinketjurakenteessa ulkoinen tela on helppo syöpyä vesihöyryllä, ja tela toimii samaan aikaan. Holkin ja holkin välinen rako on myös herkempi pölyn tunkeutumiselle, mikä puolestaan tuottaa epäpuhtauksia nestemäisen alumiinin, voiteluöljyn jne. Vaikutuksesta, ja epäpuhtauksien kertyminen johtaa holkkiin ja teloihin, tapeihin ja rullat. Komponenttien väliseen kitkaiseen vetoväliin liittyy ruosteen pysyvyys.